Yksinäisyys parisuhteessa on yleistä – Miten lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta?

“Me eletään saman katon alla, mutta minusta tuntuu kuin olisin yksin.”
Kuulostaako tutulta?

Moni ajattelee, että yksinäisyys liittyy vain niihin, joilla ei ole kumppania. Mutta todellisuudessa yksi kivuliaimmista yksinäisyyden muodoista on se, kun on parisuhteessa – mutta silti tuntuu yksin olevalta.

Milloin yksinäisyys hiipii mukaan?

Se ei yleensä tapahdu yhdessä yössä. Yhteys alkaa hälvetä pikkuhiljaa.
Ehkä te ette enää puhu samalla tavalla kuin ennen.
Ehkä iltaisin kumpikin selaa omia puhelimiaan.
Ehkä kysymykset “mitä kuuluu?” tai “miltä susta oikeasti tuntuu?” ovat jääneet pois.
Ehkä toisen kosketus ei enää tunnu läheiseltä vaan etäiseltä.

Tai sitten arki on vaan niin täynnä velvollisuuksia ja kiirettä, että parisuhde jää jalkoihin. Lapset, työ, treenit, kauppareissut. Kaikkea muuta ehtii – paitsi pysähtyä kumppanin äärelle.

“Me tehdään kyllä asioita yhdessä, mutta ei olla oikeasti läsnä”

Yksinäisyyttä ei aina huomaa heti, koska arki pyörii.
Käydään yhdessä kaupassa, käydään sukulaisten luona, ehkä harrastetaan jotain.
Mutta siinä missä ennen ehkä jaettiin ajatuksia, haaveita tai suruja, nyt kommunikaatio on siirtynyt enemmän käytännön asioihin.
Kuka hakee lapset? Kuka tiskaa? Kuka maksaa tämän?

Missä kohtaa te lakkasitte puhumasta siitä, mitä kumpikin oikeasti kaipaa?

Mitä yksinäisyys suhteessa voi saada aikaan?

Se voi herättää monenlaisia ajatuksia:
– “Onko tässä mitään järkeä?”
– “Miksei se näe mua enää?”
– “Pitäiskö meidän vain erota?”
– “Miksi mä oon se, joka aina yrittää?”

Ja ennen kaikkea: “Miksi minä en tunne olevani haluttu, rakastettu tai tärkeä?”

Usein me ei osata sanoittaa näitä tunteita, vaan ne purkautuu eri tavoin: passiivisuutena, ärtymyksenä, vetäytymisenä tai jatkuvina riitoina. Ja mitä enemmän me riidellään, sitä enemmän etäisyyttä syntyy – ja yksinäisyys kasvaa.

Mitä yhteys sitten tarkoittaa?

Yhteys ei synny automaattisesti, vaikka suhde olisi kestänyt vuosia. Se vaatii pieniä asioita:
– sitä, että huomaa toisen ilmeen ja kysyy “mikä sua painaa?”
– että pysähtyy kuuntelemaan, vaikka väsyttäisi
– että uskaltaa olla itse rehellisesti läsnä ja kertoa miltä tuntuu
– että tehdään välillä yhdessä jotain ihan muuta kuin arjen pyöritystä

Yhteys syntyy, kun molemmat saavat olla omana itsenään – ja tulla kohdatuksi.

Miltä sinusta tuntuu teidän yhteys juuri nyt?

Jos tekisi mieli sanoa “ihan okei”, kysy itseltäsi:
– Milloin viimeksi naurettiin aidosti yhdessä?
– Milloin viimeksi puhuttiin ilman keskeytyksiä, kiirettä tai riitaa?
– Tietääkö mun kumppani tällä hetkellä, mitä mä kaipaan ja tarvitsen?

Jos yksikin näistä sai sinut pysähtymään, se on jo hyvä merkki. Se tarkoittaa, että yhteys on sinulle tärkeä – ja sen vahvistaminen on täysin mahdollista. Joskus siihen tarvitaan vähän ulkopuolista apua. Sellaista tilaa, missä voi rauhassa sanoittaa sen, mitä itse kaipaa – ja tulla kuulluksi.

Mutta mitä jos seuraavalla kerralla, kun tuntuu että “mä en jaksa enää yrittää yksin”, sanoisit sen ääneen?